Nyt on Denise siis jo yli kaksi viikkoa vanha ja me aletaan pikkuhiljaa tottua olemaan nelihenkinen perhe. Simon on ollut tämän viikon töissä, ja me ollaan oltu lasten kanssa kotona. Vauvan kanssa on mennyt vaihtelevasti, pääasiassa tosi hyvin ja välillä sitten itkuakin. Yöt Denise nukkuu melko hyvin, viime yön esimerkiksi kymmenestä puoli seitsemään ja siitä vielä kymmeneen asti! Nukkui sitten tosi paljon päivälläkin, ja nyt ei sitten millään taas nukahtaisi (klo 24)... Mutta sellasta se on, päivärytmiä odotellessa. :) Nyt odotetaan innolla meidän kesäloma-sukulaisreissua, Robin pallomerta ja Ville Viikinkiä näin alkuun ja me sukulaisten näkemistä. Vähän jännittää miten automatkat sujuu Robinin ja Denisen kanssa - ja äidin jolla vieläkin vaikeaa istua.. No, paljon taukoja vaan, nautitaan Ruotsin ja Suomen kesästä. :)

Nu är Denise alltså redan över två veckor gammal och vi håller på att bli vana vid att vara fyrpersoners familj. Simon har jobbat den här veckan och jag har varit hemma med barnen. Med bebisen har det gått varierande, i huvudsak jättebra men ibland en del gråt också. På nätterna sover Denise ganska bra, som i natt till exempel: från tio till halv sju påmorgonen! Och sen vidare till tio. Men sen sov hon mycket på dagen också och nu vill hon inte alls somna (vid tolv)... Men sånt är det, väntar på dagsrytmen.. :) Nu ser vi fram emot vår sommarresa, Robin mest på bollhavet och Ville Viking och vi mera på att få träffa släktingar. Lite spännande är att se hur bilresorna går med Robin och Denise - och en mamma som fortfarande har lite svårt att sitta.. Många raster, får bara njuta av den svenska och finska sommaren. :)

Det var nån som efterlyste lite information om bebisen. Här är nu lite fakta:

Första namn: Denise
Andra namn: okänt
Tredje namn: Serafia
Efternamn: Abrams
Smeknamn: lill-bäbisen
Ansiktsdrag: oerhört vackert barn, närmast änglalik. Ser dock ut som en citron vid gråt.
Ögon: två st. intensiv blick med sällsynt skärpa.
Hår: afrikanskt vid födseln men blir mer och mer nordiskt.
Hårbotten: hade en rött märke efter läkarens sugkopp som gjorde att bebisen såg ut som en liten jude. Fenomenet har dock redan försvunnit.
Röst: underbar, till och med gråten får hjärtat att smälta (och glasen att spricka).
Näsa: alltid lite kall men jättesöt.
Mun: ständigt letande efter nått att suga på. Reagerar häftigt om objektet inte ger ifrån sig mjölk.
Andedräkt: en njutning för näsan. Tyvärr har den en tendens att försämras med åldern.
Högra örat: har haft det tight i magen och det syns. Ligger strömlinjeformad efter huvudet.
Vänstra örat: har haft det betydligt rymligare i magen än sin kollega på andra sidan.
Händerna: viftar och klöser utan kontroll. detta får ögonen emellanåt bittert erfara.
Fötterna: långa. Yllestrumporna vi tog till bb hade passat nån gång i sjätte månaden.

Tekniska data:

Kön: flicka
Vikt: 3400g
Längd: 50cm
Max hastighet: 0 km/h
Max volym: ca 130 dB
Drivmedel: mjölk
Bränsleförbrukning: ständigt behov av tankning.
Antal tänder: 0
Fotlängd: 8,5 cm (Robin hade 7,5)
Fotbredd: 3,5 cm (Robin hade 2,5)

Om det trots denna uttömmande informationsbank skulle finnas frågetecken så fråga! :)

Joku peräänkuulutti vähän informaatio vauvasta. Tässä on nyt vähän fakta:

Etunimi: Denise
Toinen nimi: ei ole tietoa
Kolmas nimi: Serafia
Sukunimi: Abrams
Lempinimi: pikku-vauva
Kasvojenpiirteet: erittäin kaunis lapsi, lähinnä enkelin näköinen. Näyttää kuitenkin sitruunalta itkien.
Silmät: kaksi kpl. intensiivinen katse, poikkeuksellisen terävä.
Hiukset: afrikkalaiset syntyessään mutta muuttuu yhä enemmän pohjoismaiseksi.
Hiuspohja: jäi punainen lommo lääkärin imukupista joka teki sen että vauva näytti pieneltä juutalaiselta. Ilmiö on kuitenkin jo häipynyt.
Ääni: ihana, jopa itku saa sydämen sulamaan (ja lasit hajoamaan).
Nenä: aina vähän kylmä mutta hirmuisen söpö.
Suu: aina etsien imeskeltävää. reagoi voimakkaasti jos esine ei tarjoa maitoa.
Hengitys: pelkkä nautintoa nenälle. pahenee valitettavasti iän myöten.
Oikea korva: On ollut tiukassa paikassa mahassa ja sen näkee. makaa virtaviivaisesti päätä pitkin.
Vasen korva: On ollut huomaavasti avarampi mahassa kuin kollegalle toisella puolella.
Kädet: heiluu ja raavi ilman kontrollia. tämän silmät saa välillä katkerasti kokea.
Jalat: pitkät. villasukat jotka otettiin sairaalaan olisi sopinut joskus kuudennessa kuukaudessa.


Tekniset tiedot:

Sukupuoli: tyttö
Paino: 3400g
Pituus: 50cm
Max vauhti: 0 km/h
Max volyymi: n. 130 dB
Polttoaine: maito
Kulutus: jatkuva tankkaustarve
Hammasmäärä: 0
Jalan pituus: 8,5 cm (Robinilla oli 7,5)
Jalan leveys: 3,5 cm (Robinilla oli 2,5)

Jos tätä tyhjentävää informaatiopakettia huolimatta jää kysymysmerkkejä niin kysy pois! :)

Bäbisen har kommit!

Hej igen! Nu har det alltså hänt, den trånga vägen. :) Vi åkte till sjukhuset lite efter åtta och var på förlossningsavdelningen hela tiden tills bebisen föddes vid 22:55 finsk tid. Ann-Marie fick nu igångsättningsvätska (kommer inte ihåg vad det heter) direkt i blodet och hade kraftiga värkar hela dagen. Ibland gjorde dom mycket ont men emellanåt fick hon ordentliga epiduraldoser som tog bort smärtan nästan helt även om värkarna fortsatte. En mängd olika barnmorskor och läkare har vi träffat.

Den lustigaste av dom var en anestesi läkare som skulle ge en spruta i ryggen på Ann-Marie. En ung man som påminde om Mr Bean i sitt sätt att arbeta. Först lade han ut sina verktyg i ritual-liknande former på sitt bord och efter att ha tagit på gummi hanskarna så knäppte han händerna och lade armbågarna i magen och väntade på att assistenten skulle göra sin del. Assistenten påminde: "Du har nog inte tvättat ryggen än..?" Läkaren svor och slet av sig handskarna och kastade dom långt ner i sopkorgen. Efter tvätten så gjorde han i ordning sin bedövningsspruta men råkade trycka på den så att han av misstag gav en ordentlig bedövningsdusch åt sitt lilla verktygsbord. Oops! hörde man svagt under andningsskyddet. Det var då jag började be. Som tur var låg Ann-Marie åt andra hållet och var lyckligt omedveten om att Mr Bean just skulle bedöva hennes rygg. Jag talade i det tysta allvarligt med Gud om situationen och att han minsann får hjälpa till här. Han stack in sprutan som fortfarande innehöll lite bedövningsmedel och sa: "Det här tar inte mer än två minuter, om nu allting går normalt." Det där sista tillägget gjorde att jag automatiskt tolkade det ungefär så här: "Jag har gjort fel förr och det kan hända igen!" Han fortsatte "Rör dig inte, sprutan är nu i rätt läge. Förhoppningsvis". Min förtröstan till denne läkare sjönk stadigt för varje nytt initiativ han gjorde och med sina förtroendeingivande kommentarer. Jag hade nästan hellre bedövat själv, eller föreslå att assistenten kanske ville prova den här gången. Men till slut lyckades faktiskt operationen utan svårare komplikationer och min puls gick så småningom ner till normala hastigheter. Mycket ska man vara med om! När jag berättade för Ann-Marie om honom (efter att jag var säker på att hans skift var avslutat) så skrattade vi så mycket att jag trodde barnet skulle komma ut på kuppen.

Nu har jag inte tid att berätta mer, jag måste åka och hämta Robin hos Jarkko och Susanna och sen ska vi hälsa på mamma och lillasyster på sjukhuset.
Vi återkommer!


Hei taas! Nyt se on siis tapahtunut, ahtaalla tiellä. :) Mentiin sairaalaan vähän kahdeksan jälkeen ja oltiin synnytysosastolla koko ajan vauvan synnytykseen saakka klo. 22:55.
Ann-Marie sai nyt käynnistysnestettä (en muista sen nimen) suoraan vereen ja hänellä oli vahvoja supistuksia koko päivä. Välillä sattui paljon mutta välillä hän sai isompiakin epiduraali-annoksia jotka otti pois kivut melkein kokonaan vaikka supistukset jatkui. Paljon erilaisia kätilöitä ja lääkäreitä ollaan tavannut.

Hassuin niistä oli anestesia-lääkäri joka tuli antamaan ruisku Ann-Marien selkään. Nuori mies joka muistutti Mr Beania kun hän teki töitä. Ensin hän laittoi työkaluistaan pöydällensä rituaalisella tavalla ja kun hän oli ottanut kumikäsineet käsiin hän laittoi käteensä ristiin ja kyynärpäät mahaa vasten ja odotti että assistentti tekisi osansa. Assistentti muistutti: "Et ole varmaan vielä pessyt selkää..? Lääkäri kiroili ja repi käsineet pois ja heitti ne syvälle roskakoriin. Pesun jälkeen hän valmisteli ruiskunsa mutta sattui painaa sitä niin että hän vahingossa antoi kunnon puudutusruiskun pienelle työkalupöydälleen. Oops! kuului hiljaa hengityssuojan alta. Siinä vaiheessa aloin rukoilla. Onneksi Ann-Marie makasi toisin päin ja oli onnellisesti tietämätön siitä että Mr Bean just meinasi puuduttaa hänen selkää. Puhuin hiljaa ja vakavasti Jumalan kanssa tilanteesta ja että nyt on erittäin hyvä tilanne tulla auttamaan. Hän painoi selkään ruiskun joka vielä sisälsi vähän puudutusnestettä ja sanoi: "Tämä ei kestä kauemmin kuin kaksi minuuttia, jos kaikki nyt menee normaalisti". Se viimeinen lisäys teki sen että tulkkasin automaattisesti lauseen näin: "Olen tehnyt väärin aikaisemmin ja se voi tapahtua uudestaan!". Hän jatkoi: "Älä liiku, ruisku on nyt oikeassa paikassa. Toivottavasti." Mun luottamus tähän lääkäriin laski jatkuvasti jokaisesta uudesta aloitteesta hän teki ja hänen vakuuttavista kommenteista. Olisin melkein mieluummin puuduttanut itse, tai ehdottanut että ehkä assistentti haluaisi kokeilla tällä kertaa. Mutta loppujen lopuksi operaatio onnistui ilman vakavampia komplikaatioita ja mun pulssi laski pikkuhiljaa normaaliin vauhtiin. Paljon täytyy kokea! Kun kerroin Ann-Marielle hänestä (kun olin varma että hänen vuoro oli päättynyt) me naurettiin niin että luulin että vauva tulisi ulos samalla.

Nyt mulla ei ole aikaa kertoa sen enempää, mun täytyy mennä hakemaan Robinin Jarkolta ja Susannalta ja sitten mennään moikkaamaan äitiä ja pikkusisko sairaalassa.
Palaillaan!