Joulukuu! December!

Robin pääsi perjantaina kokeilemaan luistimia ekaa kertaa! Kovat oli puheet etukäteen: "Mä hyppään sit näääin korkeelle" jne ja itkuhan sitä sitten tuli, kun ei niillä luistimilla pysynyt edes pystyssä! Mutta onneksi isi auttoi, ja itku muuttui hymyksi. Siitä se lähtee! :)

I fredags fick Robin prova åka skridskor för första gången. Han berättade i förväg att "Så häääär högt ska jag hoppa" osv. Så han började ju gråta när det inte gick ens att stå med skridskorna. Men pappa hjälpte som tur var och gråten blev till leende. :)

23/11 09

Piti jo aikaisemmin kirjoittaa yksi päivitys Simonin ja Robinin motocross-näytöksestä (he olivat siis katsojia, ei esiintyjiä), toinen isänpäivästä ja kolmas äidin ja Raunon vierailusta. Mutta Simon unohti ottaa kamera(t) mukaan sinne näytökseen (kerta kaikkiaan!), isänpäivänä mä olin kipeä ja se viimeinen..niin, se vaan jäi. Nyt lisäksi meidän kamera on lameroiden sairaalassa eli luvassa ei ole tälläkään kertaa ihan uusia kuvia. Toivotaan kovasti, että saadaan kamera pian takaisin kotiin, ainakin nyt jouluksi! Kova on jo ikävä. Mutta pientä päivitystä nyt ensi hätään:

• Robin on oppinut sanomaan ärrän ja on alkanut kysellä miksi-kysymyksiä. Eka erä on voitettu, aika helppoja kysymyksiä vielä toistaiseksi..

• Denise sai peräkkäisinä päivinä kaksi ekaa hammasta alas ja on alkanut ryömimään. Ei mitään pitkiä matkoja vielä, mutta aina sen verran että ylettyy vähän kauempana olevaan leluun

• Robin nukkuu nykyään taas päiväunia ja Denise on jokusen kerran onnistunut (vahingossa?) nukahtamaan itsekseen omaan sänkyyn. Sitä vielä treenataan.

• Denise on myös alkanut syömään oikeaa ruokaa, ja syö nyt päivän mittaan yhden vihannessoseen, yhden hedelmä/marjasoseen ja iltapuuron. Hän tykkää kovasti ja syö innoissaan luumuakin, vaikka ilme onkin näkemisen arvoinen. :D Ja juo myös hienosti vettä nokkamukista. Veden juominen onkin ehkä vielä hauskempaa kuin syöminen.

• Äiti (siis minä) odottaa kovasti joulua ja on jo Simonilta salaa kuunnellut joululauluja. Pipareita on Robinin kanssa leivottu jo kaksi kertaa. Lunta odotellaan kovasti ja iloitaan jokaisesta pienistäkin hiutaleesta joka sattuu tipahtamaan taivaalta, ja räntäsateestakin.

• Simonilla oli lauantaina taas pitkästä aikaa salibandy-pelit, jotka eivät menneet ihan yhtä nappiin kuin edelliset. Simon tosin avasi pistetilinsä ja vaimo ja lapset hurrasivat katsomossa!

Isänpäivänä/På farsdag

Meningen var att skriva redan för ett tag sen en uppdatering om Simon och Robins crossmotorcykel-show (dom var alltså i publiken, inte dom som körde), en annan om farsdag och en till om dagarna då min mamma och Rauno var på besök. Men Simon glömde ta kamerorna med till shown, på farsdag var jag sjuk och den sista.. ja, det bara blev inget av det heller. Nu är också vår kamera på kamerasjukhus så det blir inga helt nya bilder denna gång heller. Hoppas vi får den tillbaka snart, åtminstone till jul! Saknar den redan. Men lite uppdatering nu i alla fall:

• Robin har lärt sig att säga R och har börjat ställa varför-frågor. Jag har vunnit första perioden, ganska lätta frågor än så länge...

• Denise fick första tanden förra veckan och nästa dag fick tanden en kompis brevid. Hon har också börjat hasa sig, inga långa sträckor ännu men så mycket att hon får tag på leksaken lite längre fram.

• Robin har igen börjat sova på dagarna också, och Denise har lyckats somna själv i sin säng några gånger (av misstag?). Det håller vi på att träna fortfarande.

• Denise har också börjat äta riktig mat. Hon får tre måltider på en dag: en grönsaksmat, en frukt/bärpyre och gröt på kvällen. Hon tycker om att äta och äter ivrigt allt, till ch med plommon även om minerna är värda att se. :D Hon dricker också vatten ur "bebismugg" och det är nästan ännu roligare än att äta.

• Mamma (jag alltså) väntar mycket på jul och har börjat lyssna julmusik i smyg. Pepparkakor har vi bakat med Robin redan två gånger och snö väntar vi på..glädjer oss dock över varje liten snöflinga som råkar komma ner och till och med snöblandat regn.

• Simon hade två innebandy-matcher i lördags och det gick inte helt lika bra nu som förr. Men Simon gjorde ändå sitt första mål och frun och barnen hurrade i publiken!

Robin lenkillä isoäidin, Raunon ja Sessun kanssa ja Denise isoäidin sylissä/Robin ute med mormor, Rauno och Sessu och Denise i mormors famn

Vuoden ekat piparit/Årets första pepparkakor

31/10 -09

Tänään oli Denise ensimmäistä kertaa hoidossa (ja Robin tietysti myös) ja me vanhemmat pitkästä aikaa ihan kahden kesken kahvilla Cafe Brahessa. Olipa mukavaa ja virkistävää! Tällaista täytyy ehdottomasti tehdä useammin kuin kerran viidessä kuukaudessa. Denise oli viihtynyt hyvin Susannan ja poikien kanssa ulkoilemassa, ja Robinia ei olisi saanut pois millään... Ilta vietettiin Paraisilla kyläilemässä. Nyt iltapalaa ja nukkumaan, Simonia etenkin taitaa väsyttää kun viime yö meni Riskiä pelaillessa - tai oikeastaan muiden peliä katsellessa- Jonathanin luona. ;)

http://www.cafebrahe.fi

Idag var Denise första gång utan föräldrar hos Jarkko och Susanna (med Robin förstås) och mamma och pappa satt på Cafe Brahe, en mycket trevlig kafé med stora bakelser i Åbo centrum. Det var länge sen vi var bara vi två nånstans, mycket trevligt och uppfriskande! Ska definitivt göra det här oftare än en gång på fem månader! Denise trivdes också bra ute med Susanna och pojkar, och det var nästan omöljigt att få hem Robin... På kvällen var vi och besökte vänner i Paattis. Ny kvällsfika och sova, Simon särskilt är ganska trött tror jag, för förra natten gick med att spela Risk hos Jonathan - eller egentligen med att se på när andra spelade. ;)

Päivitys! Uppdatering!

Viimeisestä päivityksestä on kulunut kauan, mutta yritetään nyt vielä.. :) Paljon on tapahtunut tässä muutaman kuukauden aikana, enkä yritäkään alkaa muistella kaikkea. Seuraavaksi vähän faktaa meistä neljästä ja mitä me nykyään puuhaillaan.

Det har gått alldeles för länge sen senaste uppdateringen, men vi gör ett försök till.. :) Mycket har hänt under dom här månaderna och ska inte ens försöka komma ihåg allt.
Nu följer lite fakta om oss fyra och vad vi sysslar med nuförtiden.

SIMON

• Tekee raksahommia työkseen ja tykkää siitä.
• Harrastaa sählyä kerran viikossa + pelejä noin kahden viikon välein. Joukkue "Janoiset kamelit" pelaa hallisarjan 2-divisioonassa (eli huipulle on matkaa) ja on voittanut kaikki neljä ottelua tähän mennessä.
• Pitää lukemisesta, mutta vapaa-aika menee yleensä lasten - ja vaimon - viihdyttämiseen.
• Remontoi kotia pikkuhiljaa ja aina kun ehtii. Tällä hetkellä työn alla on keittiön ja eteisen välinen oviaukko.
• Makaa tällä hetkellä sohvalla kuumeessa/mahataudissa

• Jobbar inom bygg och trivs med det.
• Spelar innebandy en gång om veckan + matcher ungefär varannan helg. Teamet "Törstiga kamelerna" spelar i korpenligans andra division (en bit kvar till toppen alltså) och har vunnit alla fyra matcherna hittills.
• Tycker om att läsa men fritiden går mest till att underhålla barnen - och frun.
• Renoverar hemmet lite i taget och alltid när han har tid för det. Nu är det tur för dörröppningen mellan köket och hallen.
• Ligger för tillfället på soffan och har magsjuka och feber.

ANN-MARIE

• On äitiyslomalla eli viettää paljon aikaa kotona lasten kanssa ja tykkää siitä.
• Päivät kuluu pyykäten, ruokaa tehden, lasten kanssa leikkiessä, vaippaa vaihtaen, siivoten ja vähän välillä netissäkin. ;)
• Osti tänä syksynä ompelukoneen ja on ommellut sen jälkeen kasan kestovaippoja, sitä voisi kutsua vaikka harrastukseksi.
• Suunnittelee palaavansa töihin ensi keväänä ja kouluun reilun vuoden päästä. Kaksi harjoittelua pitäisi tehdä ensi vuoden aikana.
• Herää usein yöllä imettämään ja on siksi välillä kovin hajamielinen päivisin, odottaa kovasti aikaa, jolloin saa nukkua kunnolla.
  
• Odottaa myös joulua ja suunnittelee jo joulukortteja ja -kalenteria…
• 
  

• Är mammaledig och spenderar alltså mycket tid hemma med barnen och trivs med det.
• Dagarna går med att tvätta, laga mat, leka med barnen, byta blöjor, städa och lite på internet ibland också. ;)
• Köpte en symaskin tidigare på hösten och har sytt en liten hög tygblöjor. Skulle kanske kunna kalla det en hobby.
• Planerar gå tillbaka till jobbet på våren och till skolan om drygt ett år. Två praktikperioder borde göras under nästa år.
• Vaknar för att amma ofta på nätterna och är därför lite disträ på dagarna, ser mycket fram emot nätterna då man får sova ordentligt.
• Väntar på julen och håller på att planera redan julkort och julkalender.

ROBIN

• On oikein reipas isoveli, tuo pikkusiskolle leluja ja lohduttaa surun hetkellä.
• Nukkuu öisin mutta ei päivisin.
• Ei käytä vaippaa enää yölläkään.
• Käy arkiaamupäivisin puistotädillä ja kerran viikossa äidin ja pikkusiskon kanssa äiti-lapsipiirissä leikkimässä kavereiden kanssa.
• Käy keksiviikkoiltaisin isin kanssa pelaamassa sählyä.
• Tykkää rakentaa palikoilla ja katsoa Maisaa.
• Opettelee kirjaimia mm. Wordin avulla ja tunnistaakin jo monia.
  

• Är väldigt duktig storebror, hämtar leksaker till lillasystern och tröstar om hon är ledsen.
• Sover bra på nätterna men inget på dagarna.
• Har ingen blöja längre, inte ens på nätterna.
• Går till ”lekparkstanten” varje vardag förmiddag förutom en gång i veckan då han går till en mamma-barngrupp med mamma och lillasyster.
• Spelar (eller ”spelar”) innebandy med pappa på onsdagarna.
• Gillar att leka med klossar och se på Molly.
• Håller på att lära sig bokstäverna bland annat med Word och känner till redan många av dom.
  

DENISE

• On nyt viikon vajaa viisi kuukautta vanha.
• Osaa kääntyä selältä mahalleen, jutella vauvan kielellä, kiljua, päristellä, nauraa, tarttua esineisiin ja työntää ne suuhun.
• Ei omista vielä hampaita.
• Tykkää katsella isoveljen puuhia
• SYÖ tuttia, vaan ei ime, ei juo maitoa pullosta ja äidin rintaa ei voita mikään.
• On saanut maistaa perunaa ja bataattia, mutta alkoi nukkua niin huonosti, että syö tällä hetkellä edelleen vain äidinmaitoa
• Nukkuu yöt vaihtelevasti, herää joskus jopa vain kolme kertaa, mutta useimmiten niin monta, että niitä ei jaksa edes laskea.

• Är fem månader om en vecka.
• Kan vända från rygg till mage, prata på bebisspråk, skratta, ta tag i saker och stoppa dom i munnen.
• Har inga tänder ännu.
• Gillar att se på storebrors lekar.
• ÄTER på napp men suger inte, dricker inte heller mjölk från nappflaska, inget vinner över mammas bröst.
• Har fått smaka potatis och sötpotatis men började sova så dåligt att hon nu äter bara bröstmjölk för tillfället.
• Sover nätterna varierande, vaknar ibland bara tre gånger, men oftast så många att man inte orkar räkna.
  

Kesäreissu

Laitetaanpa nyt muutama kuva meidän kesäreissusta. Me lähdettiin siis kotoa perjantaiaamuna 19.6. Kotona Simon huomasi, että oli varannut matkan epähuomiossa viikkoa aikaisemmin, mutta jännityksen ja satamassa jonottamisen (autopaikat oli loppuunmyyty) jälkeen saatiin sekä autopaikka että hytti ja vielä samaan hintaan!

Laivamatka meni hyvin ja juhannusaaton iltana oltiin Tukholmassa. Pysähdyttiin Uppsalassa Maxissa syömässä ja sitten ajettiin pienillä pysähdyksillä Ö-vikiin asti. Lapset nukkuivat ja liikennettä ei juurikaan ollut. Perillä oltiin puoli kolmelta ja mentiin suoraan meidän makuupaikkaan nukkumaan.

Ö-vikissä oltiin la-ti. Nähtiin paljon sukulaisia ja vietettiin mukavaa aikaa yhdessä. Käytiin pelaamassa minigolfia radalla ja mölkkyä rannalla, katsomassa strutseja ja herkuteltiin joka päivä Tenin ihanilla thaimaalaisilla herkuilla. Robin nautti isovanhempien ja serkkujen huomiosta ja seurasta ja oli niin Farmorin poika. :) Ja Denisellä riitti sylejä, joissa nukkua ja olla vaan..






Tiistai-iltana sitten pakkauduttiin tavaroiden ja lasten kanssa Volvoon ja kahdeksalta jatkettiin matkaa Haaparannan kautta kohti Siikajokea.



Äidin luona oltiin sitten ke-la, Simon lakkasi kattopaneeleita ja laittoi niitä, ja mäkin pääsin maalaamaan seinää viimeisenä iltana Jeremiaksen kanssa. Robin leikki serkkujen Emilian ja Eveliinan kanssa hiekalla, traktorissa ja Ladassa, ja Denise nautti taas syleistä ja nukkui vaunuissa tai sisällä. Säät oli loistavat, hellettä ja auringonpaistetta lähes joka päivä! Paarmat oli ainoat häiritsevät tekijät.. Jarkon perhe kävi kanssa yhtenä päivänä. Perjantaina käytiin Eva-Maaritin kanssa kaupassa ja ostettiin äitille 60 ruusua, jotka ojennettiin sitten yhdessä kaikkien jälkeläisten nimissä.








Lauantaina saatettiin Eva-Maarit ja lapset junalle ja jatkettiin sitten matkaa Alajärvelle, missä yövyttiin ja treffattiin Katsu ja Åsmund ja heidän tyttö, joka siis on Deniseä 5 päivää vanhempi. Sunnuntaina ajettiin Eeva-Liisan pizzerian ja uimapaikan kautta (oli hirmu lämmin päivä ajaa!) Tampereelle, missä pysähdyttiin nopsaa Kristerin perhettä moikkaamassa ja syömässä ihanaa piirakkaa ja jätskiä. Iltamyöhään/yöllä oltiin lopulta kotona.

Nyt on Denise siis jo yli kaksi viikkoa vanha ja me aletaan pikkuhiljaa tottua olemaan nelihenkinen perhe. Simon on ollut tämän viikon töissä, ja me ollaan oltu lasten kanssa kotona. Vauvan kanssa on mennyt vaihtelevasti, pääasiassa tosi hyvin ja välillä sitten itkuakin. Yöt Denise nukkuu melko hyvin, viime yön esimerkiksi kymmenestä puoli seitsemään ja siitä vielä kymmeneen asti! Nukkui sitten tosi paljon päivälläkin, ja nyt ei sitten millään taas nukahtaisi (klo 24)... Mutta sellasta se on, päivärytmiä odotellessa. :) Nyt odotetaan innolla meidän kesäloma-sukulaisreissua, Robin pallomerta ja Ville Viikinkiä näin alkuun ja me sukulaisten näkemistä. Vähän jännittää miten automatkat sujuu Robinin ja Denisen kanssa - ja äidin jolla vieläkin vaikeaa istua.. No, paljon taukoja vaan, nautitaan Ruotsin ja Suomen kesästä. :)

Nu är Denise alltså redan över två veckor gammal och vi håller på att bli vana vid att vara fyrpersoners familj. Simon har jobbat den här veckan och jag har varit hemma med barnen. Med bebisen har det gått varierande, i huvudsak jättebra men ibland en del gråt också. På nätterna sover Denise ganska bra, som i natt till exempel: från tio till halv sju påmorgonen! Och sen vidare till tio. Men sen sov hon mycket på dagen också och nu vill hon inte alls somna (vid tolv)... Men sånt är det, väntar på dagsrytmen.. :) Nu ser vi fram emot vår sommarresa, Robin mest på bollhavet och Ville Viking och vi mera på att få träffa släktingar. Lite spännande är att se hur bilresorna går med Robin och Denise - och en mamma som fortfarande har lite svårt att sitta.. Många raster, får bara njuta av den svenska och finska sommaren. :)

Det var nån som efterlyste lite information om bebisen. Här är nu lite fakta:

Första namn: Denise
Andra namn: okänt
Tredje namn: Serafia
Efternamn: Abrams
Smeknamn: lill-bäbisen
Ansiktsdrag: oerhört vackert barn, närmast änglalik. Ser dock ut som en citron vid gråt.
Ögon: två st. intensiv blick med sällsynt skärpa.
Hår: afrikanskt vid födseln men blir mer och mer nordiskt.
Hårbotten: hade en rött märke efter läkarens sugkopp som gjorde att bebisen såg ut som en liten jude. Fenomenet har dock redan försvunnit.
Röst: underbar, till och med gråten får hjärtat att smälta (och glasen att spricka).
Näsa: alltid lite kall men jättesöt.
Mun: ständigt letande efter nått att suga på. Reagerar häftigt om objektet inte ger ifrån sig mjölk.
Andedräkt: en njutning för näsan. Tyvärr har den en tendens att försämras med åldern.
Högra örat: har haft det tight i magen och det syns. Ligger strömlinjeformad efter huvudet.
Vänstra örat: har haft det betydligt rymligare i magen än sin kollega på andra sidan.
Händerna: viftar och klöser utan kontroll. detta får ögonen emellanåt bittert erfara.
Fötterna: långa. Yllestrumporna vi tog till bb hade passat nån gång i sjätte månaden.

Tekniska data:

Kön: flicka
Vikt: 3400g
Längd: 50cm
Max hastighet: 0 km/h
Max volym: ca 130 dB
Drivmedel: mjölk
Bränsleförbrukning: ständigt behov av tankning.
Antal tänder: 0
Fotlängd: 8,5 cm (Robin hade 7,5)
Fotbredd: 3,5 cm (Robin hade 2,5)

Om det trots denna uttömmande informationsbank skulle finnas frågetecken så fråga! :)

Joku peräänkuulutti vähän informaatio vauvasta. Tässä on nyt vähän fakta:

Etunimi: Denise
Toinen nimi: ei ole tietoa
Kolmas nimi: Serafia
Sukunimi: Abrams
Lempinimi: pikku-vauva
Kasvojenpiirteet: erittäin kaunis lapsi, lähinnä enkelin näköinen. Näyttää kuitenkin sitruunalta itkien.
Silmät: kaksi kpl. intensiivinen katse, poikkeuksellisen terävä.
Hiukset: afrikkalaiset syntyessään mutta muuttuu yhä enemmän pohjoismaiseksi.
Hiuspohja: jäi punainen lommo lääkärin imukupista joka teki sen että vauva näytti pieneltä juutalaiselta. Ilmiö on kuitenkin jo häipynyt.
Ääni: ihana, jopa itku saa sydämen sulamaan (ja lasit hajoamaan).
Nenä: aina vähän kylmä mutta hirmuisen söpö.
Suu: aina etsien imeskeltävää. reagoi voimakkaasti jos esine ei tarjoa maitoa.
Hengitys: pelkkä nautintoa nenälle. pahenee valitettavasti iän myöten.
Oikea korva: On ollut tiukassa paikassa mahassa ja sen näkee. makaa virtaviivaisesti päätä pitkin.
Vasen korva: On ollut huomaavasti avarampi mahassa kuin kollegalle toisella puolella.
Kädet: heiluu ja raavi ilman kontrollia. tämän silmät saa välillä katkerasti kokea.
Jalat: pitkät. villasukat jotka otettiin sairaalaan olisi sopinut joskus kuudennessa kuukaudessa.


Tekniset tiedot:

Sukupuoli: tyttö
Paino: 3400g
Pituus: 50cm
Max vauhti: 0 km/h
Max volyymi: n. 130 dB
Polttoaine: maito
Kulutus: jatkuva tankkaustarve
Hammasmäärä: 0
Jalan pituus: 8,5 cm (Robinilla oli 7,5)
Jalan leveys: 3,5 cm (Robinilla oli 2,5)

Jos tätä tyhjentävää informaatiopakettia huolimatta jää kysymysmerkkejä niin kysy pois! :)

Bäbisen har kommit!

Hej igen! Nu har det alltså hänt, den trånga vägen. :) Vi åkte till sjukhuset lite efter åtta och var på förlossningsavdelningen hela tiden tills bebisen föddes vid 22:55 finsk tid. Ann-Marie fick nu igångsättningsvätska (kommer inte ihåg vad det heter) direkt i blodet och hade kraftiga värkar hela dagen. Ibland gjorde dom mycket ont men emellanåt fick hon ordentliga epiduraldoser som tog bort smärtan nästan helt även om värkarna fortsatte. En mängd olika barnmorskor och läkare har vi träffat.

Den lustigaste av dom var en anestesi läkare som skulle ge en spruta i ryggen på Ann-Marie. En ung man som påminde om Mr Bean i sitt sätt att arbeta. Först lade han ut sina verktyg i ritual-liknande former på sitt bord och efter att ha tagit på gummi hanskarna så knäppte han händerna och lade armbågarna i magen och väntade på att assistenten skulle göra sin del. Assistenten påminde: "Du har nog inte tvättat ryggen än..?" Läkaren svor och slet av sig handskarna och kastade dom långt ner i sopkorgen. Efter tvätten så gjorde han i ordning sin bedövningsspruta men råkade trycka på den så att han av misstag gav en ordentlig bedövningsdusch åt sitt lilla verktygsbord. Oops! hörde man svagt under andningsskyddet. Det var då jag började be. Som tur var låg Ann-Marie åt andra hållet och var lyckligt omedveten om att Mr Bean just skulle bedöva hennes rygg. Jag talade i det tysta allvarligt med Gud om situationen och att han minsann får hjälpa till här. Han stack in sprutan som fortfarande innehöll lite bedövningsmedel och sa: "Det här tar inte mer än två minuter, om nu allting går normalt." Det där sista tillägget gjorde att jag automatiskt tolkade det ungefär så här: "Jag har gjort fel förr och det kan hända igen!" Han fortsatte "Rör dig inte, sprutan är nu i rätt läge. Förhoppningsvis". Min förtröstan till denne läkare sjönk stadigt för varje nytt initiativ han gjorde och med sina förtroendeingivande kommentarer. Jag hade nästan hellre bedövat själv, eller föreslå att assistenten kanske ville prova den här gången. Men till slut lyckades faktiskt operationen utan svårare komplikationer och min puls gick så småningom ner till normala hastigheter. Mycket ska man vara med om! När jag berättade för Ann-Marie om honom (efter att jag var säker på att hans skift var avslutat) så skrattade vi så mycket att jag trodde barnet skulle komma ut på kuppen.

Nu har jag inte tid att berätta mer, jag måste åka och hämta Robin hos Jarkko och Susanna och sen ska vi hälsa på mamma och lillasyster på sjukhuset.
Vi återkommer!


Hei taas! Nyt se on siis tapahtunut, ahtaalla tiellä. :) Mentiin sairaalaan vähän kahdeksan jälkeen ja oltiin synnytysosastolla koko ajan vauvan synnytykseen saakka klo. 22:55.
Ann-Marie sai nyt käynnistysnestettä (en muista sen nimen) suoraan vereen ja hänellä oli vahvoja supistuksia koko päivä. Välillä sattui paljon mutta välillä hän sai isompiakin epiduraali-annoksia jotka otti pois kivut melkein kokonaan vaikka supistukset jatkui. Paljon erilaisia kätilöitä ja lääkäreitä ollaan tavannut.

Hassuin niistä oli anestesia-lääkäri joka tuli antamaan ruisku Ann-Marien selkään. Nuori mies joka muistutti Mr Beania kun hän teki töitä. Ensin hän laittoi työkaluistaan pöydällensä rituaalisella tavalla ja kun hän oli ottanut kumikäsineet käsiin hän laittoi käteensä ristiin ja kyynärpäät mahaa vasten ja odotti että assistentti tekisi osansa. Assistentti muistutti: "Et ole varmaan vielä pessyt selkää..? Lääkäri kiroili ja repi käsineet pois ja heitti ne syvälle roskakoriin. Pesun jälkeen hän valmisteli ruiskunsa mutta sattui painaa sitä niin että hän vahingossa antoi kunnon puudutusruiskun pienelle työkalupöydälleen. Oops! kuului hiljaa hengityssuojan alta. Siinä vaiheessa aloin rukoilla. Onneksi Ann-Marie makasi toisin päin ja oli onnellisesti tietämätön siitä että Mr Bean just meinasi puuduttaa hänen selkää. Puhuin hiljaa ja vakavasti Jumalan kanssa tilanteesta ja että nyt on erittäin hyvä tilanne tulla auttamaan. Hän painoi selkään ruiskun joka vielä sisälsi vähän puudutusnestettä ja sanoi: "Tämä ei kestä kauemmin kuin kaksi minuuttia, jos kaikki nyt menee normaalisti". Se viimeinen lisäys teki sen että tulkkasin automaattisesti lauseen näin: "Olen tehnyt väärin aikaisemmin ja se voi tapahtua uudestaan!". Hän jatkoi: "Älä liiku, ruisku on nyt oikeassa paikassa. Toivottavasti." Mun luottamus tähän lääkäriin laski jatkuvasti jokaisesta uudesta aloitteesta hän teki ja hänen vakuuttavista kommenteista. Olisin melkein mieluummin puuduttanut itse, tai ehdottanut että ehkä assistentti haluaisi kokeilla tällä kertaa. Mutta loppujen lopuksi operaatio onnistui ilman vakavampia komplikaatioita ja mun pulssi laski pikkuhiljaa normaaliin vauhtiin. Paljon täytyy kokea! Kun kerroin Ann-Marielle hänestä (kun olin varma että hänen vuoro oli päättynyt) me naurettiin niin että luulin että vauva tulisi ulos samalla.

Nyt mulla ei ole aikaa kertoa sen enempää, mun täytyy mennä hakemaan Robinin Jarkolta ja Susannalta ja sitten mennään moikkaamaan äitiä ja pikkusisko sairaalassa.
Palaillaan!

Nu har Ann-Marie åkt till sjukhuset och Robin sover i skrivande stund. Hon har fått några piller som ska sätta igång värkarna så det borde inte dröja länge. Så fort hon meddelar att det börjar närma sig så lämnar jag Robin hos Jarkko och Susanna och åker sen till sjukhuset. Vi får nu se om det blir kejsarsnitt den här gången också eller om hon väljer den smala porten :) Förra gången på sjukhuset var det så spännande att jag nästan höll på att spy. Undrar vad det här besöket ger för effekt..? Men det är nog jobbigare för frun i vilket fall som helst. Vi hör av oss snart igen om hur det gick, men det kommer nog sms om dom viktigare detaljerna först.

Nyt Ann-Marie on lähtenyt sairaalaan ja Robin nukkuu tällä hetkellä. Ann-Marie on saanut muutamia pillereitä jotka käynnistää supistukset niin ei pitäisi kestä kauan. Heti kun hän ilmoittaa että synnytys lähestyy, heitän Robinin Jarkolle ja Susannalle ja menen itse sairaalaan. Katsotaan tuleeko tälläkin kertaa keisarileikkaus vai valitseeko hän kapean portin :) Viimeksi sairaalassa oli niin jännittävä että meinasin oksentaa. Mitähän tämä vierailu tuo mukanaan..? Mutta onhan se vaimolle rankkaampi joka tapauksessa. Palaillaan kohta siitä miten on mennyt, mutta tulee varmaan sms tärkeimmästä tiedoista ensin.

Yliaikaa / Övertid

Eilen oli siis meidän vauvalla laskettu aika, mutta näyttää, ettei hällä ole mikään kiire muuttaa pois yksiöstään. Välillä on supistellut puolikipeästi, mutta ei mitään todellista vielä. Tänään on taas neuvola, joka voisi mun puolesta olla viimeinen ennen vauvan syntymää. ;) No, toisaalta oon nauttinut kuitenkin vielä tästä ajasta, kun ei ole koulua eikä töitä ja saan olla Robinin kanssa kotona. Ehtii jopa pitämään kotia siistinä ja leipomaan ja ulkoilemaan. Tänään oli oikein tosi lämmintä kun käytiin puistoilemassa! +20C näyttää meidän lämpömittari. :)

Igår hade alltså vår bebis beräknad tid, men det ser ut som att hon inte alls har bråttom att flytta från sin lilla etta. Ibland har jag haft lite verkar, men inget riktigt ännu. Idag har jag rådgivning igen, hoppas det är sista innan bebisen föds. ;) Ja.. fast egentligen har jag njutit mycket av den här tiden då jag inte har skola eller jobb och får bara vara med Robin här hemma. Man hinner till och med hålla snyggt hemma, baka och vara utomhus. Idag hade vi mycket varmt väder när vi var ute i parken! +20C säger vår mätare. :)

Leivottiin pullaa.. kivaa oli, joskin äitillä meinas välillä mennä hermot,
kun raesokerilla oli kivempi leikkiä kuin laittaa sitä pullien päälle.

Vi bakade bullar.. Det var roligt även om mamma inte var så glad över det att
Robin tyckte det var mycket roligare att leka med strösocker än att sätta det på bullarna.

Robin sai kokeilla palomiehen kypärää ja kurkata paloautoonkin.
Robin fick prova brandmannens hjälm och kikain i brandbilen också.

Simon oli viime viikon ma-to iltavuorossa 14-24 ja lisäksi pe ja la Arnolla taloa rakentamassa, joten oltiin tosi paljon vaan Robinin kanssa. Perjantaina tosin käytiin ihan kahdestaan leffassa (siis minä ja Simon), ei ollakaan käyty moneen kuukauteen missään, eikä tosiaan taas vähään aikaan päästä.. Katsottiin Slummien miljonääri, joka oli huippuhyvä!

Simon jobbade kväll förra veckan mån-tors 14-24 och också åkte han på fredag och lördag till Kimito och bygga hus. Så jag och Robin har varit mycket bara vi två. På fredag kväll gick vi sen faktiskt på bio, bara jag och Simon. Det var flera månader sist vi var ute nånstans, och det blir ju ett tag till nästa gång.. Vi såg Slumdog Millionaire, och den var superbra!

Elina auttaa Robinia testaamaan poikien vanhaa pyörää, joka me saatiin nyt käyttöön.
Elina hjälper Robin att provköra pojkarnas gamla cykel som vi får nu använda.



Robin piirtää, mm. ukkeli näkyy kuvassa,jos oikein käyttää mielikuvitusta. ;)
Robin ritar, bl.a. en gubbe kan man se i bilden - med lite fantasi. ;)

Toukokuun alkua

Hei taas pitkästä aikaa! Mä luulen, että kirjoitan omia ajatuksia nyt suomeksi ja Simon saa kirjoittaa sitten ruotsiksi. Meillä oli tänään Lucas ja Oliver hoidossa, ja Susanna ja Jarkko pääsivät elokuviin. Pitäisi meidänkin tehdä jotain yhdessä vielä kun aikaa on.. Tänään on 10 päivää laskettuun aikaan! Tosin sitähän ei tiedä yhtään milloin vauva päättää tulla ulos. Tänään oli ylimääräinen ultra vauvan pienen koon vuoksi. Lääkäri oli eri kuin viimeksi (ja vaikutti paljon asiantuntevammalta) ja sai tämän hetken arvioksi 3250g! Eli reilu kilo enemmän kuin vain 2 viikkoa sitten. Kaikki oli muuten(kin) oikein hyvin, vettäkin runsaasti. Vähän vain alkoi jännittämään tuo koko,vaikka eihän 3,5-kiloinenkaan mikään ISO ole.. Viikonloppuna olimme Pohjanmaalla Elisabetin ja Fabianin häissä. Häät olivat ihanat!! Ja reissu muutenkin onnistunut. Ajoimme sinne vain yhden pysähdyksen kanssa, n.350km siis yhteen suuntaan. Sää oli mahtava, +20C ja auringon paistetta! Tosin se ei tehnyt mun oloa autossa yhtään paremmaksi.. Pienten unien jälkeen tunsin olevani kuin turvonnut rusinapulla..

Hej igen efter en tids paus! Jag tror att jag skriver mina egna tankar nu på finska så får Simon skriva det på svenska sen. Vi hade Lucas och Oliver här idag så att Susanna och Jarkko kunde gå på bio. Vi borde väl också göra något tillsammans nu när det ännu finns tid.. Idag är det tio dagar till beräknad tid! Men man kan ju aldrig veta när bebisen bestämmer sig för att komma ut. Idag var det en extra ultraljudsundersökning eftersom bebisen var så liten. Det var en annan läkare än sist (och verkade mycket mer kunnig) och bedömde vikten att vara 3250g! Alltså drygt ett kilo mera än bara två veckor sedan. Allt var bra annars också, rikligt med fostervatten. Lite spännande bara med storleken även om 3,5 kilo inte är så stort.. I helgen var vi i Österbotten på Elisabets och Fabians bröllop. Det var ett fantastiskt bröllop! Resan var lyckad i övrigt också. Vi tog bara en paus på hela resan, ca 350km en väg alltså. Vädret var kanon, +20 och solsken! Men det gjorde inte saken bättre för min del där i bilen. Efter en liten tupplur kände jag mig som en uppsvullen russinbulle..

Katariina, Elisabet ja minä



Vihkiminen/siunaaminen oli siis Lehtimäen kirkossa ja häät Kuortaneella. Oli kiva nähdä sukulaisia ja kavereita ja nauttia hienoista häistä. Illalla ajoimme Soiniin mun serkun Annan perheen luokse yöksi. Siellä nukuimme hyvin ja vietimme mukavan päivän puolik kaan vielä sunnuntaina. Lapset (ja miehet) pomppivat trampoliinilla yms ja kaikki nautimme ulkoilmasta ja auringosta. Illalla vielä ajoimme Tampereen ja toisen tuttavaperheen kautta kotiin Turkuun.

Vigseln/välsignelsen var alltså i Lehtimäki kyrkan och festen i Kuortane. Det var kul att träffa släkt och vänner och njuta av ett vackert bröllop. På kvällen körde vi till Soini där min kusin Anna+familj bor och sov över där. Där sov vi gott och spenderade halva söndagen. Barnen (och männen) hoppade på trampolin mm och vi njöt alla av att vara ute i solen. På kvällen körde vi via en annan bekant i Tammerfors hem till Åbo.


Jarmo, Antero, Aino, Siiri, Robin ja Simon hyppimässä.

Nyt elämä kuluu lähinnä synnytystä odotellessa, vauvan vaatteita pesten ja muita järjestelyjä tehden. :)

Nu fortsätter livet i väntan på födseln, med tvättande av bebiskläder och annat fixande. :)