Vuosi 2010

Omaksi, ja miksei muidenkin iloksi:

Minun vuoteni 2010

Vuonna 2010...

- olin äitiyslomalla, vietin kaksi kesälomaa ja yhden talviloman.

- tein töitä kolmessa paikassa, joista yhteen oli matkaa 5 km, toiseen 500 m ja kolmanteen riitti, että nousi sängystä.

- Sain pitää mieheni kotona 1,5 kk verran, kun hän oli lomautettuna.

- nautin neljä kuukautta mahtavasta talvesta, luistelusta, pulkkailusta, valkoisista maisemista, lumesta ja pakkasesta

- sekä toiset neljä kuukautta unohtumattomasta kesästä, ennätyshelteistä, hikisistä autoreissuista, tunteesta, kun varjossa on riittävän lämmin (Suomessa!), uimisesta (miten hassua olikaan, kun uimaranta oli ihmisiä ja lapsiperheitä täynnä iltakahdeksalta), eväsretkistä ja jäätelöstä.

- edellisten välissä  ihastelin värikästä syksyä, keräsin lehtiä, syysaskartelin lasten kanssa ja otin paljon valokuvia.

- vierailin ystävien ja sukulaisten luona Turussa, Raisiossa, Kaarinassa, Salossa, Helsingissä, Tampereella, Jyväskylässä, Lehtimäellä, Alajärvellä, Porvoossa, Siikajoella, Uppsalassa, Märstassa, Uumajassa, Örnsköldsvikissä ja Veveyssä. 

- taitoin matkaa kävellen, pyörällä, luistimilla, potkukelkalla, suksilla, moottoriveneellä, kajakilla, autolla, linja-autolla, raitiovaunulla, (maailman jyrkimmin kulkevalla) metrolla, junalla, laivalla ja lentokoneella.

- sain kestitä turkulaisia, raisiolaisia, helsinkiläisiä, soinilaisia, tamperelaisia, savonlinnalaisia, norjalaisia, englantilaisia, irlantilaisia ja afganistanilaisia vieraita. 

- teimme erittäin onnistuneen ulkomaanmatkan ensimmäisen kerran sitten häämatkan, juuri siihen maahan, jota lehdet mainostivat pakopaikkana Suomen helteistä.

- sain kasaan 10 opintopistettä viettämällä aikaa lasteni kanssa.

- hankin (tai hankimme) uuden auton, kymmenen autonrengasta, pesukoneen, imurin, pöydän, puhelimen ja navigaattorin.

- meiltä hävisi puhelin, navigaattori, kaksi pyörää, neljä talvirengasta, tietokoneennäyttö ja öljykannu.

- hankimme kotivakuutuksen. 

- remontoin (tai remontoimme.. tai no, Simon remontoi) keittiön ja olohuoneen.

- tulin kolmikertaiseksi isotädiksi.

- sanoin hyvästit Mummille, joka muutti Taivaaseen.

- olen ollut sanoinkuvaamattoman siunattu! :) 


Lisäksi vielä kuva per kuukausi:

Joulun aikaa

Imorgon är det "loppiainen" (6.1. vad det än heter på svenska), och man borde kanske städa bort julen och alla fina juldekorationer som vi nyss handlat på rea. Ja, jag tror nog att vi vill njuta lite längre tid av julstämningen. :)

Oli kiire päästä kyytiin..

Tiden innan jul var mycket hektisk i vår familj. Jag till exempel hann aldrig gå själv på julshopping. Simons julklapp fick jag åka och hämta med barnen samma dag som vi skulle åka 
iväg mot norr. I bilens tystnad (efter barnen hade somnat och innan den yngre började sin gråtkonsert) hade man till slut möjlighet att sitta i lugn och ro. Och dom tre hela dagar som vi firade däruppe tog vi ju helt lugnt. Vi sov länge, var ute med barnen och hunden, bastade, spelade och bara vilade. Mamma fixade maten, och vi åt, och åå vad det smakade gott med julmat! Kallt var det (-15), men det var kallare i Åbo!

Ihan pikkuisen piti Simonin tehdä hommia lomallakin.

Mellandagarna hade vi lite mer action då min systers familj kom hit till Åbo för tre dagar. Första kvällen åkte dom svensspåkiga (inte Denise), alltså papporna med tre av barnen till Åbo Svenska Teatern och såg ”Findus och Pettson”. Den hade varit mycket bra, och barnen fick sitta i första raden. Fast Robin vände sig till Simon mitt i skådespelet och frågade: ”Vad skulle jag kunna göra?” :D Under tiden gjorde (eller i alla fall började göra) vi kvinnorna pizza till kvällsmat. Senare firade vi också Eveliinas 6-års födelsedag med tårta och massa gott.

Andra kvällen var vi i Caribia, en badplats alltså. Tre timmar var vi där, också Denise, utan bastupaus. Lite Hesburger-mat åt vi emellan. Alla hade en super rolig kväll! Barnen älskade det, jag och Simon fick också bada lite när vi hade barnvakter med oss, och till och med min syster, som inte brukar tycka så mycket om simhaller, var helt lycklig. :)

Nu har vardagen börjat igen, i alla fall nästan. Simon jobbar ju för fullt och jag också jobbar den här och i alla fall några följande veckor på dagiset. Framtiden bestäms nästa vecka. Dagiset skulle gärna hålla mig kvar men vi får se vad Åbo stad säger. Skolan börjar också nästa vecka, så det blir nog inga problem att hitta på nåt att göra. ;)

* * *

Huomenna on loppiainen, ja pitäisi kai siivota pois kaikki hienot joulukoristeet, joita me juuri ollaan ostettu alennusmyynneistä. Hmm, luulen, että meidän perhe haluaa nauttia joulutunnelmasta vielä vähän aikaa. :)

Joulua edeltänyt aika oli kovin hektistä meidän perheessä, minä en esimerkiksi ehtinyt kertaakaan itsekseni jouluostoksille. Simonin joululahja haettiin lasten kanssa samana päivänä kun lähettiin ajamaan kohti pohjoista. Auton hiljaisuudessa (sen jälkeen kun lapset olivat nukahtaneet, ja ennen kuin nuorempi aloitti itkukonsertin) sai vihdoin istua rauhassa. Ja seuraavat kolme päivää, jotka vietimme siellä pohjoisessa otimme rennosti. Nukuttiin pitkään, oltiin ulkona lasten ja koiran kanssa, saunottiin, pelattiin ja vain levättiin. Äiti teki ruuan, ja me söimme, ja kyllä maistui hyvälle jouluruoka! Pakkasta riitti (-15), mutta Turussa oli kylmempi!

Välipäivät vietimme vähän taas toiminnallisemmissa merkeissä, kun siskon perhe tuli tänne Turkuun kolmeksi päiväksi. Ensimmäisenä iltana kävivät ruotsinkieliset (paitsi ei Denise), eli isät ja kolme lapsista Turun ruotsinkielisessä teatterissa katsomassa ”Viiru ja Pesosen”. Se oli ollut oikein hyvä, ja lapset saivat paikat eturivistä. Robin tosin oli kesken näytelmän kääntynyt ja kysynyt Simonilta: ”Mitäs mä oikeen tekisin?” :D Sillä aikaa me naiset teimme (tai aloitimme tehdä) pizzaa iltapalaksi. Sen jälkeen juhlimme vielä Eveliinan 6-vuotissynttäreitä ja söimme kakkua ja kaikkea muuta hyvää. 

Toisen illan vietimme Caribiassa, kylpylässä siis. 3 tuntia kului pulikoidessa, myös Denise viihtyi ilman saunataukoja. Heseruokaa syötiin vain välissä. Lapset olivat onnensa kukkuloilla, ja mekin päästiin Simonin kanssa uiskentelemaan, kun oli lapsenvahdit mukana. Ja jopa armas siskoni, joka ei yleensä tykkää uimahalleista, oli ihan innoissaan. :)

Nyt on arki taas alkanut, melkein ainakin. Simon nyt on töissä koko ajan normaalisti, ja minäkin tämän ja ainakin pari seuraavaa viikkoa päiväkodissa. Jatko selviää ensi viikolla. Päiväkoti kyllä pitäisi minut töissä ihan mielellään, mutta katsotaan, mitä Turun kaupunki asiaan sanoo. Koulukin alkaa ensi viikolla, joten eipähän tarvitse miettiä, mitä sitä oikein tekisi. :)

Hyvää Uutta vuotta & Gott nytt år!!

Päiväkotielämää

Nyt on minulla kaksi viikkoa harjoittelua takana, eli samalla siis myös lapsilla päiväkotia. Aika on kulunut nopeaa ja itse olen viihtynyt hyvin. Myös Robin viihtyy, ja kyllä Denisekin oikeastaan.. Jos minä olen vieressä tai ainakin paikallani tietyssä paikassa. Mutta auta armias, jos liikahdan, puen toista lasta, käyn vessassa tai hakemassa ruokaa, tai pidän vaikka vain Robinia sylissä. Muutaman kerran olen jättänyt lapset joksikin aikaa muiden hoitajien hoteisiin, kun olen käynyt koulussa ja palaverissa. Silloin on Denise itkenyt aluksi, mutta sen jälkeen on mennyt ihan hyvin. Ja edistystä viime viikkoon on tapahtunut kuitenkin. Itse harjoittelu on jäänyt vähän sivualalle näin alkuun juuri Denisen vuoksi, mutta onneksi jouluun on pitkä aika. Kyllä sitä ehtii. :)

Olen tosi iloinen, että saan olla lasten kanssa vielä, ja kyllähän se vähän surulliselta tuntuu etenkin Denise jättää sitten joulun jälkeen ihan oikeasti sinne hoitoon.. Mutta nyt ei oikein muuta mahdollisuutta löydy, kun tuo koulu olisi kuitenkin saatava päätökseen..

Ja positiivista on se, että ei tarvitse antaa lapsille aamulla aamupalaa (ikuisuusprojekti, etenkin jos ollaan menossa johonkin), suunnitella kymmeniä ruoka-aikoja viikossa, ulkoilla yksin lasten kanssa, keksiä tekemistä lapsille, ja lisäksi on siistiä kun tullaan kotiin iltapäivällä. Ja ylipäätään on siistimpää, kun lapset eivät ehdi sotkea niin paljoa. (Jos siis itse on jaksanut siivota edellisenä iltana..) Rytmit pysyy myös kuin itsestään, ja lapset nukahtavat (yleensä) aikaisin illalla.

Oma aika sitten toisaalta on vielä entistä rajallisempaa, ja väsymys rankempaa.

Jatkossa saan tehdä myös ihan työvuoroja siellä päiväkodissa (joka on siis 5 min kävelymatkan päässä meiltä) - olisin jo huomenna saanut mennä töihin - ja myös opinnäytetyö voisi ehkä järjestyä siellä. Eli siis olen tyytyväinen. :)

Neiti pukee

Tässä tulee muutama kuva pikkuneidistä pukemassa vaatteita. Se on tytön yksi lempipuuhista - ainakin silloin kun ei oikeasti olla lähdössä mihinkään eikä tarvitsisi pukea. ;)

Här kommer några bilder på lilla fröken när hon tar på kläder, nåt hon ÄLSKAR göra - åtminstone då när man inte egentligen är på väg nånstans och borde ta på kläderna. ;)

Mietteitä kahvikupin ääressä

Heippa taas!

Sellaista oon vaan lähiaikoina miettinyt, että tulee varmasti tarpeeseen (ainakin mulle itselleni ja Robinille) se ensi viikolla alkava päiväkoti-jakso. Tosin tänään taas mulle on iskenyt paniikki,että mitenköhän se menee. Jos siis lapsi ei käyttäydykään kuin enkeli (niin kun tietysti yleensä aina), niin miten ihmeessä mä pystyn suorittamaan harjotteluni siinä sivussa? Aika paljon helpompaa olisi viedä lapsi hoitoon ja kuulla sitten hoitopäivän jälkeen miten siellä on mennyt. Kuin nähdä kaikki ne asiat ihan itse. Ja osata sitten suhtautua omaan (omiin) lapseen samalla tavalla kuin muihin. Ja siinä sitten päiväkodin tädit vieressä tarkastelevat, että miten minä kasvatan lastani.. Huh. No, toivotaan nyt, että kaikki menee hyvin. Kaikin puolin. Nämä viimeset päivät kotona ovat olleet melkonaisen haastavia juuri tämän vanhemman lapset kanssa. Kasvatusasioita olen miettinyt pääni puhki ja itku silmässä. Ei nyt enempää tällä kertaa, parempia aikoja odotellessa. :)

 

Robin piirsi ukkelin, joka skeittaa.

Svenska texten kommer snart, hoppas jag, nu måste jag väcka barnen..

Helsinki

 

Käytiin viime viikolla lasten kanssa siskon perheen luona Helsingissä, vielä kun ehtii reissata. Matka oli kiva ja leppoisa, lapsilla oli kivaa leikkiä yhdessä ja tehtiin yhdessä pitkä syksyinen kävelylenkki. Yöllä sitten valitettavasti Robinille nousi yhtäkkiä tosi kova kuume, joten toinen päivä lepäiltiin vaan. Kuume laski onneksi illan junamatkan aikana ja seuraavana päivänä oli poika taas ihan kunnossa.

Jag och barnen åkte en sväng till Helsingfors och min systers familj nu när vi fortfarande har tid för resande. Resan gick bra, barnen tyckte om att leka tillsammans och tillsammans gjorde vi en lång höstpromenad. Sen på natten fick Robin tyvärr helt plötsligt hög feber så andra dagen vilade vi bara mest. Febern gick ner på tågresan och följande dag var pojken frisk igen.

Kops

Denise on ihan mahdottomassa iässä.. Hän kiipeää ketterästi tuolille ja siitä keittiön pöydälle, ottaa maalipurkin sängyn alta ja kiipeää sängylle jne.. Yhtenä päivänä hän oli kiivennyt vessan selkänojan päälle ja seisoi siellä ilman tukea ja harjasi hampaita minun hammasharjalla (tästä ei valitettavasti löydy kuvaa, sen verran kiire oli napata tyttö alas), ja tämän kuvan look saatiin rappusista. Kun niitä on niin mukava tulla alas, ja hienosti hän osaakin tulla ihan kävellen, kunnes... KOPS.

Denise är nu i helt otrolig ålder. Hon klättrar lätt upp på stolen och vidare till köksbordet, tar fram en målarfärgburk från under sängen och tar sig med hjälp av den upp till sängen osv.. Här om dagen hittade jag henne stående utan stöd på toalettstolens ryggstöd där hon höll på att borsta tänderna men min tandborste (det finns tyvärr ingen bild på detta, så bråttom hade jag att ta ner henne), och denna bildens look fick hon från trappor. Det är ju så kul att komma gående ner, och fint kan hon också, tills... KOPS.

Kuulumisia

Ja mitäs meille kuuluu tätä nykyä. Yksi jakso arkielämässä on loppunut, toinen alkamassa ja nyt eletään jonkinlaista välivaihetta. Eli hoitolapset lopettivat kuun vaihteessa. Työni perhepäivähoitajana kesti siis tällä erää vajaat 7kk. Se oli todella mukava kokemus, lasten kanssa oli kiva puuhata kaikkea eikä se tavallaan tuntunut työltä. Samalla tein työvuoroja myös Hesburgerille, mikä oli oikeastaan vain virkistävää. Joten tein samaan aikaan kahta työtä, mutta oikeastaan tuntui siltä, että olin vain lomalla. Eli mikäs sen parempaa. :) Ja parempaa kesää tällaiselle vaiheelle en olisi voinut valita!

Lokakuun ajan olen päivät kotona ja iltaisin ja viikonloppuisin teen töitä hampurilaisten parissa. Ihan mukava vaihe tämäkin vaihteeksi, vaikka illat menevätkin monesti myöhäisiksi, aamulla väsyttää ja lasten lanssa tulee otettua ehkä liiankin rennosti välillä. (Kuten tänään, kun en jaksanut lähteä ulos, vaikka olisi ollut hieno ilma!) Koko perheen aika jää usein myös minimaaliseksi, kun minä lähden töihin, kun Simon tulee, ja kun minä taas tulen kotiin, ovat lapset jo nukkumassa. No, näin ei toki joka päivä.

Marraskuun alussa sitten aloitamme (minä ja lapset) päiväkodissa. Lapset menevät sinne hoitoon ja minä olen samassa päiväkodissa harjoittelussa jouluun asti. Jännää nähdä miten se sujuu! :) Päiväkoti on yksityinen ja tässä ihan lähellä meitä. Parasta on se, että lapsiryhmä onpieni ja kaikki ovat yhdessä. Joten Robin ja Denisekin saavat olla samassa ryhmässä. Joulun jälkeen jatkavat lapset päiväkodissa ja minä siirryn koulun penkille taas vaihteeksi.

Sitten vähän syksyisiä kuvia:

 

 

Hur det går för oss nuförtiden då.. En period i livet är över, nästa håller på att börja och nu lever vi i nån slags mellanperiod. Dagbarnen slutade vid månadsskiftet. Mitt jobb som dagmamma varade den här gången alltså nästan sju månader. Det var en mycket trevlig erfarenhet, jag tyckte om att hålla på allt roligt med barnen och det kändes ju inte riktigt som ett jobb. Samtidigt jobbade jag lite på Hesburger också,vilket var egentligen bara uppfriskande. Så jag hade två jobb men det kändes ändå som ett semester bara. :) Vad skulle kunna vara bättre? :) Och en bättre sommar för ett sånt här jobb skulle man inte kunna ha valt!

Nu i oktober är jag dagarna hemma och kvällar och helger jobbar jag med hamburgare. En helt trevlig period också, även om kvällarna ofta blir sena och morgnarna trötta. Så att man ibland tar det lite för lugnt med barnen (som idag när jag inte orkade gå utäven om vädret var jättefint..). Och tid med hela familjen har vi inte mycket alls. Ibland åker jag till jobbet när Simon kommer hem, och när jag kommer hem påkvällen sover barnen redan. Men varje dag är dock inte en sådan!

I början av November börjar jag och barnen på dagiset. Jag ska alltså på en praktik på samma dagis där barnen börjar. Prata om mjuk start alltså.. :) Spännande att se hur det går! De är ett privat dagis och alldeles nära oss. Det bästa är att barngruppen är liten och alla barn är tillsammans så Robin och Denise får också vara i samma grupp. Efter julen fortsätter barnen där och jag ska sitta i skolan igen för omväxlingens skull.

Kukkuu

Kukkuu!!

Tittut!!

Syksyinen grilli-ilta Ruissalossa

Käytiin nauttimassa ilta-auringosta, kauniista maisemista, vilpoisasta vedestä (urhea veljeni pelasti pallon ja lapsista jokunen kasteli kenkänsä), makoisista makkaroista ja hyvästä seurasta.

Vi tillbringade en härlig höstkväll i Runsala, njöt av kvällsol, vackra vyer, uppfriskande vatten (Jarkko räddade bollen ur havet och några av barnen blötte ner sina skor), smakliga korvar och trevligt sällskap.