Nyt on minulla kaksi viikkoa harjoittelua takana, eli samalla siis myös lapsilla päiväkotia. Aika on kulunut nopeaa ja itse olen viihtynyt hyvin. Myös Robin viihtyy, ja kyllä Denisekin oikeastaan.. Jos minä olen vieressä tai ainakin paikallani tietyssä paikassa. Mutta auta armias, jos liikahdan, puen toista lasta, käyn vessassa tai hakemassa ruokaa, tai pidän vaikka vain Robinia sylissä. Muutaman kerran olen jättänyt lapset joksikin aikaa muiden hoitajien hoteisiin, kun olen käynyt koulussa ja palaverissa. Silloin on Denise itkenyt aluksi, mutta sen jälkeen on mennyt ihan hyvin. Ja edistystä viime viikkoon on tapahtunut kuitenkin. Itse harjoittelu on jäänyt vähän sivualalle näin alkuun juuri Denisen vuoksi, mutta onneksi jouluun on pitkä aika. Kyllä sitä ehtii. :)
Olen tosi iloinen, että saan olla lasten kanssa vielä, ja kyllähän se vähän surulliselta tuntuu etenkin Denise jättää sitten joulun jälkeen ihan oikeasti sinne hoitoon.. Mutta nyt ei oikein muuta mahdollisuutta löydy, kun tuo koulu olisi kuitenkin saatava päätökseen..
Ja positiivista on se, että ei tarvitse antaa lapsille aamulla aamupalaa (ikuisuusprojekti, etenkin jos ollaan menossa johonkin), suunnitella kymmeniä ruoka-aikoja viikossa, ulkoilla yksin lasten kanssa, keksiä tekemistä lapsille, ja lisäksi on siistiä kun tullaan kotiin iltapäivällä. Ja ylipäätään on siistimpää, kun lapset eivät ehdi sotkea niin paljoa. (Jos siis itse on jaksanut siivota edellisenä iltana..) Rytmit pysyy myös kuin itsestään, ja lapset nukahtavat (yleensä) aikaisin illalla.
Oma aika sitten toisaalta on vielä entistä rajallisempaa, ja väsymys rankempaa.
Jatkossa saan tehdä myös ihan työvuoroja siellä päiväkodissa (joka on siis 5 min kävelymatkan päässä meiltä) - olisin jo huomenna saanut mennä töihin - ja myös opinnäytetyö voisi ehkä järjestyä siellä. Eli siis olen tyytyväinen. :)
No comments:
Post a Comment